Hei,
käytännössä geenikirjasto luodaan tällä tavalla:
1. Eliöstä, jonka perimä geenikirjastoon tulee, saadaan kudoskappale.
2. Tässä kudoskappalessa olevat solut lyysataan (= hajotetaan) ja jäljelle jäävästä solujätteestä eristetään DNA. DNA:ta saadaan siis paljon, koska se eristetään todella monesta (geneettisesti identtisestä) solusta.
3. DNA pilkotaan restriktioentsyymeillä ja DNA-pätkät liitetään kloonausvektoreihin. Kloonausvektorit ovat bakteerien plasmideja muistuttavia DNA-pätkiä. Liittämällä DNA kloonausvektoreihin saadaan rekombinanttiplasmideja.
4. Rekombinanttiplasmidiliuos sekoitetaan bakteereita sisältävän liuoksen kanssa, jolloin osa bakteereista ottaa plasmidin/plasmideja itselleen (transformaatio).
5. Bakteeri kohtelee rekombinanttiplasmideja kuin mitä tahansa muita plasmideja, eli se replikoi niitä. Se ei kuitenkaan tuota geenien koodaamia proteiineja, sillä plasmideissa ei ole promoottoreita (DNA-pätkiä, johon RNA-polymeraasi kiinnittyy). Bakteeri elelee tyytyväisenä ja jakautuu omia aikojaan ja rekombinanttiplasmidit kulkeutuvat jälkeläisille.
Geenikirjastossa ei siis ole tarkoituskaan, että bakteeri tuottaisi geenien koodaamia proteiineja. Jos tätä haluttaisiin, niin kuten sanoit, geeni täytyisi käsitellä sellaiseksi, että bakteeri osaa sitä lukea (mm. intronit poistamalla). DNA:n replikaatioon ei siis vaadita, että sen tuottamaa proteiinia myös tuotetaan.
Toivottavasti tästä oli apua!