Ihmisen ja simpanssin kehityslinjojen erkaneminen
Erkaneminen alkoi n. 12 miljoonaa vuotta sitten, kun ilmasto alkoi Afrikassa kuivumaan. Itä-Afrikassa ollut hautavajoama erotti ihmisen ja simpanssin populaatiot erilleen. Hautavajoaman itäpuolella ilmaston kuivumisen takia kasvillisuus muuttui sademetsästä metsäsavanniksi, johon ihmisten kantamuodot piti sopeutua. Näin ollen hautavajoama toimi isolaatiotekijänä, joka erotti populaatiot toisistaan.
Ihmiset eivät siis ole kehittyneet simpansseista, vaan meillä on sama kantamuoto.
Meihin johtava ja simpanssin kehityslinjat erkanivat n. 7 miljoonaa vuotta sitten. Tällöin meidän sukulinjamme lajeista alettiin puhua apinaihmisinä.
Apinaihminen
Apinaihmisillä oli käytössä jo omia työkaluja. Heidän aivonsa olivat kuitenkin vielä varsin pienet. Tärkein sopeutumistekijä metsäsavanneille oli pystyasento: Näin nopeus lisääntyi ja energiankulutus väheni. Lisäksi kädet vapautuivat käyttämään työkaluja ja ravinnon kuljettamiseen. Porottavan auringon alla paksusta karvapeitteestä ei ollut enää hyötyä joten se oheni ja hikirauhasten toiminta tehostui.
Ilmaston kuivuminen Itä-Afrikassa vain jatkui, ja metsäsavannit muuttuivat ruohosavanneiksi, mikä aiheutti taas valintapainetta apinaihmisiin. Ne olivat kehittyneet useaan eri suuntaan, joista yksi johti varhaisiin ihmisiin n. 2,8 miljoonaa vuotta sitten.
Varhainen ihminen
Varhaisilla ihmisillä aivojen koko oli jo kaksi kertaa suurempi kuin apinaihmisillä, ja innovaatioiden aika koitti: Suurimpina keksintöinä
- tulen käyttö ja
- alkeellinen puhekyky:
Ravinnon kypsentäminen tulella tappoi mikrobit ja teki siitä helpommin pureskeltavaa. Puhekyky mahdollisti sosiaalisuuden kehittymisen aivan uudelle tasolle.
Varhaiset ihmiset alkoivat syrjäyttää apinaihmisiä ja he lähtivät valloittamaan Afrikan lisäksi Eurooppaa ja Aasiaa. Suuret välimatkat toimivat jälleen isolaatiotekijänä ja uusia lajeja syntyi, esim. Euroopassa kehittyivät neandertalinihmiset.
Nykyihminen
Noin 200 000 vuotta sitten se tapahtui: Homo sapiens kehittyi Etiopiassa. Ylivertaisten ominaisuuksiensa ansiosta se syrjäyttikin muut ihmislajit ja levittäytyi Afrikkaan ja Lähi-Itään: tärkeimpänä ominaisuutena oli kulttuurievoluutio, eli se, että sukupolvi sukupolvelta tiedon määrä lisääntyi.
Pullonkaulailmiö
Noin 70 000 vuotta sitten ilmasto viileni äkisti merkittävästi, mikä oli tappaa koko ihmislajin. Syynä pidetään Indonesiassa tapahtunutta valtavaa tulivuorenpurkausta.
Tapahtuma aiheutti pullonkaulailmiön: Jäljelle jäi vain 10 000 Afrikassa elävää ihmistä, joiden jälkeläisiä me kaikki olemme.
Tämän katastrofin takia ihmislaji on geneettisesti hyvin yhtenäinen vielä tänäkin päivänä. Tieteellisesti katsottuna eri “ihmisrotuja” ei ole olemassa lainkaan, vaikka ulkonäköjä olisikin erilaisia.
Nykyihmisen tyypilliset piirteet
Ihmislajille tyypillisiä piirteitä onkin mm. puhekyky, käsien tarkkuusote, pystyasento, suuret ja poimuttuneet aivot sekä kulttuurievoluutio.