Esi- ja aitotumaiset solut

Solut voidaan jakaa kahteen eri ryhmään:

1. alkeis- eli esitumaisiin
2. aitotumaisiin

Voit ajatella niitä siten, että esitumainen solu on kuin talo, jossa on vain yksi huone: sänky, hella, pöytä ja vessanpönttö ovat kaikki samassa huoneessa. Aitotumaisen solun talossa on taas paljon eri huoneita; makuuhuone, keittiö, vessa, jne. Aitotumaisessa solussa on nimittäin monia soluelimiä, jotka erottaa itsensä muusta solusta solukalvolla, joten ne ovat omia yksiköitään esim. mitokondrio. Esitumaisessa solussa näitä soluelimiä ei ole.

Esitumaisen solun rakenne

Esitumaiset ovat vanhempi ryhmä, ja kuten nimikin sen sanoo, niillä ei ole tumaa. Niiden kromosomi siis on solulimassa kaiken muun keskellä.

Niillä on myös plasmideja, vähän kuin geenejä pahan päivän varalle. Ne muodostavat rinkuloita ja bakteerit voivat vaihdella niitä keskenään, kuten ala-asteella vaihdeltiin pokemon kortteja. Aitotumaisilla perintötekijät sijaitsevat tumassa, mutta myös mitokondriossa ja viherhiukkasissa on geenejä.

Esitumaisilla on kolmenkertainen ulkokuori: niillä on solukalvo, soluseinä ja kapseli. Solukalvo on sisin kuori ja se säätelee solun nesteen tasapainoa, soluseinä pitää bakteerin muodon ja kapseli suojaa ympäristöä vastaan. Aitotumaisilla on joko solukalvo (kasvi- ja sienisolut) ja soluseinä tai vain solukalvo (eläinsolut).

Esitumaisilla on monesti ulkokuoressaan karvoja ja siima. Karvat auttaa kiinnittymään alustaan ja siima toimii moottorina mahdollistaen liikkumisen.

Esitumaiset ovat pienempiä ja niillä on myös vähemmän soluelimiä. Aitotumaiset ovat isompia ja niillä on enemmän soluelimiä.

Mikä on sitten esi- ja aitotumaisille soluille yhteistä? Kaikista soluista löytyy seuraavat neljä elintä:

1. solukalvo, joka rajaa solun äärirajat ja kontrolloi aineiden sisään- ja uloskäyntiä
2. Solulima, vedestä ja siihen liuenneista aineista koostuva solun “tyhjän tilan” täyttäjä.
3. Kromosomit ja niissä olevat perintötekijät
4. Ribosomit, jotka tuottavat proteiineja eli valkuaisaineita.

Aitotumaisen solun rakenne

Aitotumaisilla soluelimiä riittää.

Kun niitä ja niiden tehtäviä aletaan opiskelemaan, saattaa auttaa seuraavanlainen analogia:

Aitotumainen solu on kuin kaupunkivaltio:

• Solukalvo on muurit kaupungin ympärillä
• Solulimakalvostoja on kahdenlaisia:

• Sileä solulimakalvosto osallistuu rasva-aineiden valmistamiseen, on kuin rypsipelto
• Karkeassa solulimakalvostossa on myös ribosomeja ja se valmistaa proteiineja, on kuin tehdasalue

• Sitten tuma eli diktaattorin hallintopaikka; diktaattori (kromosomit) yksin määrää mitä solussa tuotetaan, kuinka paljon ja mitä muille aineille tehdään. Tumassa on myös erilaisia rakenteita:
  • Tuman keskellä on tumajyvänen, joka valmistaa ribosomeja. Siis tehtaiden tehdas
  • Tuman solulimaa kutsutaan tumalimaksi, koska eihän diktaattorit tyydy mihinkään peruslimaan
  • Tuman rajaavaa kalvoa kutsutaan tumakoteloksi ja siinä olevia pieniä reikiä tumahuokosiksi
• Jos solu on kasvisolu:
  • Viherhiukkanen on kuin aurinkovoimala; auringosta energiaa
  • solunesterakkula eli vakuoli on varasto; se varastoi vettä ja liuenneita aineita, sekä toimii lysosomin tehtävissä
  • Solukalvon lisäksi soluseinä, joka on tehty selluloosasta

Kasvisolun ja eläinsolun erot

Kasvisolussa on viherhiukkasia ja soluseinä, eläinsoluissa ei. Lisäksi eläinsolujen golgin laitteen sijasta kasvisolussa on soluelin nimeltään diktyosomi ja eläinsolujen lysosomien sijalla kasvisoluilla on vakuoli.

Solujen vanheneminen ja koko

Solujen elinaika vaihtelee, esim. ihosolut elävät noin kahdesta kolmeen viikkoa, mutta aivoissa ja selkäytimessä olevat hermosolut kestävät koko ihmisen elämän.

Monisoluisten eliöiden solut eivät ole sitä isompia, mitä isommasta eliöstä on kyse. Eli hiirellä ja norsulla on samankokoiset solut, norsulla on niitä vain paljon enemmän. Syy, miksi solujen koko ei ikinä ole valtavan suuri on tehokkuudessa: Pienessä solussa aineet kulkevat nopeammin sisään ja ulos kuin isossa solussa.

Monivalintatehtävät: