Blogi, Kurssi 2

Miksei jääkarhuja elä aavikoilla? – Ympäristötekijät

Mitä ympäristötekijät ovat ja miten eliöt sopeutuvat niihin?

ympäristötekijät

Liittymällä Tumaan saat ilmaiseksi kurssi 2:n kertauskirjan opiskelua helpottamaan!

Ympäristötekijät

Minkä takia etelänavalla ja Saharassa elävät eliöt ovat niin erilaisia?

Niissä on erilaiset ympäristötekijät.

Ympäristötekijät voidaan jakaa kahteen kategoriaan:

  1. Abioottiset ympäristötekijät ovat elottoman luonnon asettamia ympäristön ominaisuuksia, kuten lämpötila, veden ja valon määrä ja maaperän laatu.
  2. Bioottiset ympäristötekijät ovat elollisen luonnon ominaisuuksia, jotka vaikuttavat eliöihin, kuten saatavilla oleva ravinto, pedot, loiset, kilpailijat ja lisääntymiskumppanit.

Nämä ympäristötekijät yhdessä määrittelevät, minkälainen elinympäristö eliöllä on ja kuinka siihen voi parhaiten sopeutua.

Näistä tekijöistä kaikkein tärkeimpiä ovat ne, jotka vaikuttavat kasvien menestymiseen.

Mutta miksi?

Jotta ekosysteemi voisi muodostaa pitkiä ravintoketjuja ja monipuolisia ravintoverkkoja, pitää tuottajia olla paljon, sillä juuri niihin muu elämä perustuu. Näistä tekijöistä eniten kasveihin vaikuttaa lämpötila ja saatavilla olevan veden sekä valon määrä.

Lähes kaikkia solun reaktioita nopeuttavat eli katalysoivat solun entsyymit, jotka ovat proteiineja. Nämä proteiinit vaativat tietyn lämpötilan toimiakseen, siksi oikea lämpötila on tärkeää.

Toisaalta kaikki elämä tarvitsee myös vettä, sillä kaikki tärkeät reaktiot tapahtuvat siinä. Toisaalta kasvit tarvitsevat vettä myös yhteyttämisessä, sillä se on fotosynteesin toinen raaka-aine hiilidioksidin ohella.

Myös valoa tarvitaan fotosynteesiin.

Sopeutumia talveen

Ensiksi kasvit:

  • Lehtipuut hajottavat lehdissä olevan lehtivihreän, ja ottaa tärkeimmät ainesosat niistä talteen. Tämä aiheuttaa puiden ruskavärityksen. (ilmitalvehtijat)
  • Monien varpujen, kuten mustikan, lehdet putoavat syksyllä, mutta varsi ja silmut talvehtivat lumen alla. (matalatalvehtijat)
  • Heinäkasvien silmut ja juuret säilyvät maan pintakerroksessa. (puolipiilijät)
  • Joillakin kasveilla, kuten tulppaaneilla ja kieloilla, vain kasvin maanalainen osa talvehtii maavartena, juurakkona tai sipulina. (piilotalvehtijat)
  • Yksivuotisilla kasveilla talvehtivat vain siemenet.

Eläimillä on ensiksikin kolme erilaista tapaa hidastaa elintoimintoja. Ne ovat kylmänhorros, talvihorros sekä talviuni:

  1. Kylmänhorroksessa elintoiminnot lähes pysähtyvät ja kehon lämpötila voi laskea pakkasen puolelle, vaihtolämpöiset eläimet, kuten hyönteiset, matelijat ja sammakot talvehtivat näin.
  2. Talvihorros on kylmänhorroksen ja talviunen välimuoto, jossa kehon lämpötila laskee pariin asteeseen. Tasalämpöiset eläimet, kuten lepakot ja siili vaipuvat talvihorrokseen.
  3. Talviunessa kehon lämpötila laskee vain muutaman asteen, joten näin talvehtivat eläimet tarvitsevat kunnolliset rasvavarastot selviytyäkseen talven yli. Talviunta nukkuu mm. karhu ja mäyrä.

Sitten on vielä eläimiä, jotka viettävät talven aktiivisesti. Niilläkin on erilaisia sopeumia:

  • Paksumpi ja vaaleampi karva- tai hyöhenpeite kuin kesällä
  • Ruokavaraston kerääminen kesällä
  • Lumen alla ajan viettäminen (esim. metsäkanalintujen kiepit eli lumipoterot)
  • Muuttolintujen muutto lämpimille alueille

Haluatko opiskella tehokkaammin biologian kurssi 2:n kurssikokeeseen? Lue lisää täältä!

Sopeutumia kuivuuteen

Kuivuus vaatii sopeumia, joilla säästetään vettä. Ensiksi kasvit:

  • Lehti on pienikokoinen, jopa muuttunut piikiksi, mikä vähentää haihtumispinta-alaa, kuten kaktuksilla
  • Lehdissä oleva paksu vahakerros vähentää veden haihtumista, kuten puolukalla
  • Kasveilla voi olla nestevarasto rungossaan, kuten kaktuksilla

Lopuksi vielä eläimet:

  • Auringolta suojautuminen ja varjoon hakeutuminen (monet autiomaiden eläimistä ovat yöeläimiä)
  • Paksu haihtumista estävä nahka, monilla matelijoilla
  • Veden varastointi, esim. kameli
  • Virtsan väkevöittäminen (näin siihen ei kulu niin paljoa vettä)

Eliöiden sopeutuminen

Eliöillä on ympäristötekijöiden vaihtelun suhteen tietynlainen sietokyky; Laji siis selviää elossa ympäristötekijän tietyn minimi- ja maksimiarvon välissä. Jokaisella lajilla on myös ympäristötekijän optimialue, jolla yksilöt lisääntyvät tehokkaimmin (biologian mukaan elämän tarkoitus onkin lisääntyä mahdollisimman paljon).

Se fysikaalinen tai kemiallinen ympäristötekijä, joka rajoittaa eniten eliön menestymistä, on minimitekijä. Esimerkiksi monilla kasveilla minimitekijä on jokin ravinne, kuten fosfaatit tai nitraatit.

Ekolokeron laajuuden perusteella eliöt voidaan jakaa laaja- ja kapea-alaisiin lajeihin. Laaja-alaisilla ekolokero on siis laaja, joten ne tulevat toimeen hyvin monilla erilaisilla ympäristötekijöillä, kun taas kapea-alaiset eivät. Monet näistä lajeista sopivatkin ilmentäjälajeiksi eli bioindikaattoreiksi. Ympäristötekijöiden muutokset nimittäin heijastuvat näiden lajien runsauteen nopeasti. Esimerkki bioindikaattorista on puiden rungoilla elävät jäkälät, sillä ne reagoivat herkästi ilmansaasteisiin.

Aiheeseen liittyvää

eliöiden väliset suhteet
Minkälaisia eliöiden väliset suhteet ovat? Lue lisää täältä!
Ympäristölle myrkylliset aineet
Mitä ympäristömyrkkyjä on ja miten opetella ne ulkoa? Lue lisää täältä!
liity tumaan uusi mainos

Testaa tietosi

0%

1. Mikä seuraavista on bioottinen ympäristötekijä?

Correct! Wrong!

2. Kasvit, joilla talvehtii varsi ja silmut lumipeitteen alla on …

Correct! Wrong!

3. Siili ja lepakot vaipuvat …

Correct! Wrong!

ympäristötekijät
Hmm…
Kannattaa kerrata artikkeli vielä uudestaan. Tsemppiä 🙂
Hyvä!
Hienoa! Sait kaikki oikein 🙂

Share your Results:

Lue lisää

  • Muikussa käydään ympäristötekijät huolellisesti läpi

 

Katso videoita